•  
  •  
Rinnekoti-säätiö
  • Tekstin koko:
  • A
  • A
  • A

Projektipäällikkö Ville Villbergin kirjoitus on julkaistu Psykologi-lehden (7/2014)
Suorat sanat -palstalla.

 

Mitä erityisammattiopinnoissa tavoitellaan?

Moni kehitysvammaisia ja muita erityisen tuen koululaisia tutkiva psykologi miettii jatko-opintoja suositellessaan ensisijaisesti asiakkaansa yleistä hyvinvointia ja taitojen kehittymistä. Ollaan huolissaan esimerkiksi siitä, pysyvätkö vaivalla opetellut kommunikaatiokeinot käytössä vielä peruskoulun päätyttyä.

Työllistymisen osalta realistisena tavoitteena nähdään usein jonkinlainen yksilön taitoihin räätälöity työ, jossa onnistumisen nähdään edellyttävän myös jatkuvaa henkilökohtaista tukea sekä työnantajan kannustavaa asennoitumista. Käytännössä tällaista tuettua työllistymistä pyritään rakentamaan järjestämällä opintojen aikana työharjoitteluja erilaisissa siirtymätyöyksiköissä. Opintojen loppuvaiheessa työllistymistä voidaan tukea myös oppilaitoksen työhönvalmentajan toimesta.

Oppilaitosten tarjoama työhönvalmennus on kuitenkin melko lyhytaikaista, eikä se sellaisinaan usein riitä työllistymisen saati työssä jatkamisen tukemiseksi. Toimintakeskuksista ja muista siirtymätyöpaikoista ei puolestaan juurikaan edetä varsinaisiin palkkatöihin, pikemminkin sosiaalisen kuntoutuksen suuntaan.

Jos näitä haasteita vertaa joihinkin ulkomaisiin käytäntöihin, voi ongelmien nähdä johtuvan siitä, että varsinainen töiden opettelu aloitetaan meillä auttamatta liian myöhään. Esimerkiksi kansainvälisessä Project SEARCH-ohjelmassa erityisammattioppilaitosten opiskelijat jättävät koululuokan ja siirtyvät tavallisille työpaikoille jo ensimmäisen opiskeluvuotensa jälkeen. Työpaikoilla he harjoittelevat työhönvalmentajan opastuksessa aitoja, monivaiheisia työkokonaisuuksia. Ohjelman päättyessä moni kehitysvammainenkin oppilas on työllistynyt palkkatyösuhteen. Samalla oppilaat ovat tulleet sinuiksi työelämän pelisääntöjen ja muiden toimintatapojen kanssa, eikä työskentelymotivaatiota tarvitse enää hakea erillisillä työkokeiluilla.

Suomen koulutus- ja työllistämisasioissa seurataan nykyään normalisaation hengessä niin sanottua main stream –politiikkaa. Meillä oppilaitoksissa hyväksytään ainoastaan sellaisia ammatillisia tutkintoja, joiden osaamisvaatimukset ovat kansainvälisesti katsoen suhteellisen korkeita. Tutkintovaatimukset alittavat oppilaat saavat niin sanotut tähtitodistukset, joiden hyöty osaamisen osoittamisessa on ainakin työnantajien mielestä kyseenalainen. Työhönkuntoutuksessa asiakkaita ei profiloida esimerkiksi työtaitojen perusteella, vaan palvelulinjan tulisi määräytyä pitkälti henkilön omien valintojen perusteella. Erityisammattiopinnot eivät kuitenkaan ohjaa tällaisten valintojen tekemiseen, vaan työllistymistoiveet ovat monilla vastavalmistuneilla vielä hyvin epävarmoja. Ne onnekkaat osatyökykyiset, jotka pääsevät työhönvalmennukseen, aloittavat työelämän opettelun usein itselleen uudella ammattialalla. Työhönvalmentaja ei puolestaan saa asiakkaistaan aina minkäänlaista ennakkotietoa, vaan tukipalvelu muotoillaan asiakkaan haastattelun perusteella.

Palkkauksessa normalisaatio näkyy Suomessa niin, että myös osatyökykyisten työntekijöiden palkkakustannuksia kompensoidaan ainoastaan palkkatuella. Tukityöllistämisen sijasta päädytään siten maksamaan niin sanottuja passiivitukia. Työn tekemisen kuntouttavien ja osallisuutta lisäävien elementtien sijasta joudutaan tarjoamaan erillisiä kuntoutuspalveluja.

Normalisaation puolustajat toteavat usein, että tukityöllistämisen toimenpiteet eivät johda aitoon työllistymiseen – ainoastaan siirtymiseen yhdestä tukijärjestelmästä toiseen. Kuitenkin tuetun työllistymisen on todettu olevan osatyökykyisten kohdalla sekä kustannustehokkaampaa, vaikuttavampaa että oikeudenmukaisempaa kuin muut tarjolla olevat tuki- tai kuntoutustoimet.

 


päivitetty 11.11.2014