•  
  •  
Rinnekoti-säätiö
  • Tekstin koko:
  • A
  • A
  • A

Ruskeasuon talonvaltaajat

Pääsimme vierailulle ovensa avanneeseen Myö Hostelliin, joka työllistää kehitysvammaisia henkilöitä.

Kuka muistaa Myö Hostellin? Vuosi sitten tulevat yrittäjät Jenny Närhinen ja Maiju Sundvall käynnistivät Mesenaatti.me-palvelussa joukkorahoituskampanjan vuosia mielessä kyteneen unelman toteuttamiseksi. Maijun ja Jennyn bisnesideassa yhdistyivät maailmanmatkaajien tahto tuoda Suomeen tasokas hostelli ja puuttua kehitysvammaisten ihmisten huonoon työllisyystilanteeseen. Kampanja herätti suuren suosion ja naiset onnistuivatkin keräämään riittävän pääoman unelman alkuun saattamiseen.

myöhostel1.JPG
 

Vuoden 2017 alussa hostellinpitäjät kartoittivat Helsingissä useita sopivia tiloja ja törmäsivät etsinnässään useisiin haasteisiin – milloin hostellin perustamisen esti kaavoitukseen liittyvät asiat, milloin paloturvallisuussyyt.

Keväällä naiset onnistuivat viimein löytämään kaikin puolin sopivan tilan Ruskeasuolta, Keskuspuiston välittömästä läheisyydestä. Viimeistä vahvistusta rakennusvirastosta jouduttiin kuitenkin odottamaan kuukausia, ja hostellin ovet avautuivat viimein kuukausi sitten.

”Kesäsesongin välistä jääminen harmitti, mutta avasimme hostellin ovet heti kun saimme virallisen hyväksynnän. Koska emme voineet markkinoida uutta hostellia ennen päätöstä, varauksia on tullut hiljalleen. Koko ajan kysyntä kuitenkin lisääntyy, kun sana leviää”, toteaa Maiju, jonka puhelimeen kilahtaa juuri uusi varaus kolmen hengen huoneesta.

Ensimmäiset rekrytoinnit takana

Jenny kertoo, että ensimmäisten työntekijöiden rekrytointi oli kaikille osapuolille jännittävää: ”Saimme yhteistyökumppaneidemme kautta monia hyviä työnhakijoita ja tuli tosi luottavainen fiilis sen suhteen, että tämä onnistuu. Sain kunnian soittaa valintapäätöksistä uusille työntekijöillemme ja se oli tähänastisen hostelliyrittäjän uran huippuhetki!”

Yrittäjät ovat palkanneet jo kolme uutta työntekijää, joista kaksi on osatyökykyisiä. Tapaamme majoitushuonetta siivoamassa olevan nuoren miehen, joka on aloittanut työt pari viikkoa sitten. Hänellä on aiempaa kokemusta laivasiivouksesta, joten ala ei ole hänelle aivan uusi. Työntekijän apuna on työsuhteen alussa myös oma työhönvalmentaja. Hostellissa työstä maksetaan oikeaa palkkaa, mikä on ollut perusperiaate alusta pitäen.

Vasta toimintansa käynnistyneen hostellin työtehtävät koostuvatkin toistaiseksi osa-aikaisista siivoustöistä. Kun hostellin toiminta vilkastuu, voidaan tuntimääriä tai vastuualueita mahdollisesti lisätä. Kokonaistarve työntekijöille ei ole vielä hahmottunut, mutta hostellin 19 huoneessa riittää tulevaisuudessa työtä useammallekin.

Hostelli sijaitsee 1940-luvulla valmistuneessa 6-kerroksisessa rakennuksessa, joka on alun perin rakennettu Invalidisäätiön hoitajien asunnoiksi. Hostelli on levittäytynyt toistaiseksi kolmeen kerrokseen, mutta suunnitelmissa on suosion lisääntyessä Maijun ja Jennyn sanoin ”vallata koko talo kerros kerrallaan”.

Kultaa hyppysissä

Unelman saattaminen todeksi on vaatinut yrittäjiltä pitkää työpäivää, eikä työtunteja ole laskettu. Naisilta into ei kuitenkaan ole hiipunut – päinvastoin. Seuraavaksi mielessä siintää kokonainen Myö Hostel -ketju, jonka ei tarvitse rajoittua edes Suomen rajojen sisäpuolelle.

myöhostel5pieni.jpg

”Suomessa ei ole ollut tasokkaita hostelleja ja monen mielessä on kuva ällöttävästä retkeilymajasta. Maailmalla on kova hostellibuumi ja olemme tässä asiassa aallon harjalla. Kyllä meillä on tässä kultaa hyppysissä”, Jenny miettii.

Myö Hostellin yrittäjät todistavat, että hostelli voi olla yhtä aikaa viihtyisä ja yhteisöllinen, ja hinnat on silti mahdollista pitää kohtuullisina. Eikä yhteiskuntavastuullisuus ole ristiriidassa bisneksenteon kanssa vaan tukee sitä.

Alkukaaos on nyt selätetty, mutta pitkää päivää yrittäjät ovat valmiita tekemään vielä kauan.

 ”Kun me eilen vielä puolenyön aikaan tyhjensimme astianpesukonetta ja valmistelimme ruokailutilaa aamiaista varten, oli pakko pysähtyä hetkeksi toteamaan kollegalle ’Jenny, tämä on siistein juttu mitä me ollaan tehty ikinä’. Ja me ollaan kuitenkin tehty aika paljon siistejä juttuja”, nauraa Maiju.

 

Teksti: Mari Mononen

Kuvat: Maija Rimpiläinen

päivitetty 30.10.2017