•  
  •  
Rinnekoti-säätiö
  • Tekstin koko:
  • A
  • A
  • A

Laatu ja määrä osatyökykyisten työllistämisessä

Osatyökykyisten työllistämisestä puhuttaessa yksilölliset urapolut ja suunnitelmat nousevat usein etualalle. Esimerkiksi Hollannissa työllistämisten määrää on kuitenkin saatu nostettua uudelle tasolle työllistämällä asiakkaita myös isoissa ryhmissä.

Helmondilaisen Atlanta Groupin tavoite on sama kuin monella muulla - auttaa osatyökykyisiä pääsemään osaksi työelämää. Heidän metodinsa tosin poikkeaa huomattavasti Suomessa nähdyistä. Atlanta Group on jo vuosikymmenten ajan työllistänyt asiakkaitaan jopa satojen ihmisten ryhmissä muun muassa kuntiin ja yrityksiin. Tällainen toimintatapa voi vaikuttaa suomalaisesta inkluusio-keskustelusta nähden melko radikaalilta, mutta Atlanta Goupissa myös laadulliset tulokset ovat olleet positiivisia.

Esimerkki ryhmämuotoisesta työllistämisestä on mm. lasten turvaistuimia valmistava Maxi Cosi, jossa työskentelee 400–600 Atlanta Groupin asiakasta. Tehtaasta löytyy paikka kaikentasoisille työntekijöille ja jokainen 20 tuotantolinjasta on räätälöity siinä työskentelevien työntekijöiden nopeuden ja tuottavuuden mukaan.

- Ryhmämuotoisessa työllistämisessä on useitakin hyviä puolia. Työntekijät saattavat tuntea toisensa jo useiden vuosien takaa. Tutussa ympäristössä tunnetaan olo turvalliseksi ja siten myös työnteko on tehokkaampaa. Kukaan ei ihmettele, jos joku haluaa pitää kuulokkeita tai joutuu yhtäkkiä lähtemään ulos päästämään höyryjä. Kenenkään ei tarvitse esittää tai piilotella mitään. Ei tarvitse myöskään näyttää tehokkaammalta kuin mitä on, Maxi Cosin työnjohtaja Rob Rijnen toteaa.

20140613_142518.jpg

 

 

Maxi Cosilla valmistetaan jopa 30 000 turvaistuinta viikossa. Kuvassa tehtaan uusinta tuotantolinjaa, jossa työskentelytahti on muita linjoja maltillisempaa.

Yksilön toiveet

Suuresta osatyökykyisten työntekijöiden määrästä huolimatta, Atlantassa on onnistuttu pitämään kiinni myös työtehtävien yksilöllisestä suunnittelusta ja asiakkaiden ohjauksesta. Atlanta Groupin psykologi Mariska Demeter kertoi esimerkin keski-ikäisestä naisesta, joka oli jo vuosien ajan työskennellyt tehdastyössä Maxi Cosilla. Eräänä päivänä tämä nainen kuitenkin totesi haluavansa kokeilla vaihteeksi jotain muuta.

- Kiersimme hänen kanssaan eri paikkoja ja lopulta hän kiinnostui eniten ravitsemispuolen työtehtävistä. Ravintolassa suoritetun muutaman viikon harjoittelujakson jälkeen kuitenkin selvisi, että nainen ei ole vielä valmis ravitsemusalalle.

Toiveesta vaihtaa työpaikkaa ei kuitenkaan luovuttu ja harjoittelu etenkin laskemisen ja annostelun osalta jatkuu edelleen. Koska asiakas käy päivisin töissä, pitää harjoittelu toteuttaa omalla ajalla. Asumisyksiköstä suostuttiin auttamaan harjoittelussa lisäämällä mm. laskutaitoja kehittäviä tehtäviä päivittäisten askareiden lomaan ja Mariska uskookin, että jo muutaman kuukauden jälkeen naisen toive ravintolatyöstä toteutuu.

Vaihtoehto kiintiöille

Hollannin työttömyysprosentti on kohtuullisen korkealla, mikä vaikeuttaa osatyökykyisten työllistymistä edesauttavia toimia. Jonkinlaista parannusta yritetään saada aikaan vuoden 2015 alusta voimaan astuvalla lailla, jonka mukaan yritysten työntekijöistä 5 % tulee olla osatyökykyisiä. Mikäli kiintiö ei toteudu, siitä seuraa sanktio. Samanlaisesta mallista on kokemusta mm. Saksasta ja Hollannissa ollaan nyt odottavaisia lain suhteen.

Hollantilaisessa innovatiivisessa TNO organisaatiossa on kuitenkin kehitelty myös vaihtoehtoista menetelmää yritysten aktivoimiseksi ilman kiintiöitä. Kyseessä on ns. PSO sertifikaatti (kestävä sosiaalinen osallisuus), jonka yritykset saavat edistäessään osatyökykyisten työllistymistä.

Sertifikaatilla mitataan yrityksen työllistämistä tukevia toimia paitsi määrällisillä myös laadullisilla mittareilla. Organisaatiossa arvioitavia asioita ovat mm. työllistyjän saama tuki, integraatio, mukautetut työpaikat sekä keskittyminen taitojen kehittymiseen. Sertifikaatti on kolmiportainen ja noin 90 % mukaan lähteneistä yrityksistä on saavuttanut ylimmän tason.

Tällaisten sertifikaattien kehittäminen yrityksille ei toki arvatenkaan ole aivan helppoa ja järjestelmän tuominen Suomen oloihin vaatisi vielä jatkokehittelyä. Esimerkiksi yritykset, jotka Hollannissa eivät syystä tai toisesta saavuttaneet ylintä tasoa, eivät usein halunneet sertifikaattia lainkaan. TNO:lla nähdään kuitenkin, että sertifikaatti olisi kiintiöitä parempi ja reilumpi ratkaisu, joka ohjaisi myös tukityöllistämisen laadullisten elementtien huomioimiseen.

Nyt, kun Tuetun työllistämisen työhönvalmentajapalveluiden laatua on ruodittu ja mallinnettu myös suomenkielellä, voisikin olla sopiva aika tarkastella Tuettua työllistämistä myös toiselta kannalta, eli työllistämisen strategiana.

Riittääkö Tuetun työllistymisen malli ja työhönvalmennuksen lisääminen strategiana todella kasvattamaan osatyökykyisten työllistämisen määrää? Vai tarvitaanko tätä tavoitetta varten myös ihan uusia strategioita – esimerkiksi hollantilaiseen malliin? 

päivitetty 25.6.2014